Brian Smith julkaisi 2014 menestyskirjan “The Birth Of A Brand”. Smith on syntynyt Australiassa, missä hän oppi rakastamaan surffausta. Hän opiskeli UCLA:ssa tilintarkastajaksi ja perusti 500 dollarin starttirahalla UGG importsin viedäkseen lampaannahkaiset jalkineet Yhdysvaltoihin. Seitsemäntoista vuoden jälkeen Smith myi Decker Outdoorille yrityksensä, jonka liikevaihto oli saavuttanut 15 miljoonaa dollaria. Nyt UGG:n kansainväliset myyntiluvut ylittävät jo miljardin.

Intohimoisena innovaattorina ja yrittäjänä Brian on nykyään maansa halutuimpia bisnesjohtajia. Medianäkyvyytensä ja puhujan lahjojensa avulla Smith opettaa bisnesstrategioitaan toisille yrittäjille ja haluaa tuoda omat visiot sekä henkisyyden yrityskulttuuriin. Seuraavassa haastattelussa Smith kertoo siitä, kuinka hän alunperin sai visionsa UGG:sta, strategioistaan joiden avulla hän laajensi brändiään sekä suurimmista haasteistaan.

Miten sait alunperin idean UGG:n ja sait sen erottumaan kilpailluilla markkinoilla?

Brian Smith: Lopetin tilintarkastusalalla samana päivänä jona valmistuin tilintarkastajaksi. Yrittäjyyden palo oli niin suuri, että päätin perustaa oman yrityksen.

Kaikki siisteimmät trendit tulivat Kaliforniasta, joten päätin mennä sinne ja löytää seuraavan “kovan sanan” ja tuoda sen Australiaan.

Kun kolmen kuukauden jälkeen en vieläkään ollut löytänyt intohimoani Kaliforniasta, yksi surffauskaverini näytti minulle Surfer-lehden uusinta numeroa. Sen sisällä oli mainos lampaannahkakengistä. Aloin heti tuntea kutinaa kaikkialla kehossani. Tiesin, että lähes kaikki australiaiset käyttivät lampaannahkaisia kenkiä, mutta Amerikassa niitä ei käyttänyt KUKAAN.

Toin Australiasta kuusi paria kenkiä näytekappaleiksi, rekisteröin UGG:n tuotemerkiksi ja olin varma että rikastuisin hetkessä. En vielä tiennyt, että amerikkalaiset eivät ymmärtäneet lampaannahkaa niinkuin australialaiset.  Kenkämarkkinat hyljeksivät meitä, koska kaikki luulivat kenkiemme olevan kuumia, helposti rikkuvia ja että ne eivät kestä mutaa jne.

Mutta kalifornialaiset surffarit olivat tuoneet paljon kenkiä kavereilleen Australian matkoiltaan, joten näillä markkinoilla ne tunnettin. Keskityin kenkien myyntiin surffauskaupoissa. Ensimmäisenä kautena myin 28 paria ja seuraavana kolmena vuonna myynti oli kasvanut 30 tuhanteen dollariin. Tähän aikaan mainoksissani olleet “surffarit” eivät oikeasti osanneet surffata, mutta kun minulle sanottiin siitä vaihdoin tilalle nuoria huippusurffareita ja myynti räjähti 400 000 dollariin yhden kauden aikana. UGG oli vihdoin päässyt vauhtiin.

Mitä olivat brändäysstrategiat, joiden avulla UGG:sta tuli nimi?

Smith: Läpi 80-luvun UGG kasvoi alueellisesti surffauksen avulla rannikoilla, hiihtämisen avulla Kalliovuorilla ja “hockey Mom”:ien avulla koillisessa. Tarvitsin maanlaajuisen kampanjan ja huomasin, että naiset lukivat People- ja US-lehtiä ja seurasivat, mitä vaatteita julkkikset käyttivät. Löysin listan “stylisteistä” Hollywoodissa, jotka tekivät hius-, meikki- ja vaatepalveluita ja lähetin heille ilmaisia pareja kenkiäni. Lopulta UGG:eja näkyi TV-ohjelmissa, elokuvissa ja mikä tärkeintä, lehtien kuvissa joissa tähdet kävelivät pitkin New Yorkin tai Hollywoodin katuja. Tämä oli hetki, jolloin UGG:sta oli todella tulossa kansallinen ikoni.

Mitkä olivat vaikeimpia haasteita Amerikan markkinoille pääsyssä?

Smith: Ensiksi, minulla ei ollut suunnitelmaa, jota seurata. Jos minulla olisi ollut käytössäni nykyisiä bisnessuunnitelmaohjelmia, olisin huomannut, että tarvitsin puoli miljoonaa dollaria alkuun pääsemiseen. Jälkeenpäin ajateltuna olisin tuskin aloittanut bisnestäni eikä kukaan olisi koskaan saanut kuula UGG:sta. Yrittäjä tarvitsee jonkun verran tietämättömyyttä ja jopa sinisilmäisyyttä, koska useimmat eivät edes aloittaisi jos tietäisivät kaikki edessä olevat esteet.

Vaikeinta bisneksessäni oli sen sesonkiluontoisuus. Kolmen kuukauden ajan teimme aina hyvää tulosta, mutta loput yhdeksän kuukautta vuodesta teimme tappiota. Muistan, kuinka elin neljänä ensimmäisenä vuotena kesät luottokorttien varassa. Kun bisnes kasvoi miljoonaluokkaan, tilanne vain paheni. Nyt ajattelen, että minulla olisi kannattanut olla turvanani rahoittaja, joka olisi auttanut jatkuvasti kasvavissa tuotantovaatimuksissa. Perinteisistä pankeista ja riskisijoittajista ei ollut hyötyä, koska kymmenen ensimmäisen vuoden ajan he vain sanoivat, että Uggit ovat vain ohimenevä villitys, jota ei enää vuoden päästä ole.

Voitko selittää mikä on intrapreneur, miten olet onnistunut palkkaaman heitä ja miksi he ovat niin tärkeitä firmoille.

Smith: Menemättä nettiin etsimään vastausta voisin sanoa, että intrapreneur on yrittäjä firman sisällä. Käsite on mielestäni myös hieman ristiriitainen. Henkilökohtaisesti en pystynyt työskentelemään suuressa yhtiössä, minkä takia päädyin myymään UGG:n. Teoriassa olisin voinut jäädä intrapreneuriksi, mutta en ehkä olisi kestänyt katsoa hallituksen työskentelyä, konsensuspäätöksiä tai linjauksia riskialttiiden ideoiden hylkäämisissä.

Kuten sanoin, jos voisin päästä jonkin suuryrityksen ehdottomaksi johtajaksi (kuvittele Steve Jobs palaamaan Appleen) eikä byrokratia estäisi minua, voisin ottaa paikan vastaan.

Nostan hattua jokaiselle luovalle ja motivoituneelle työntekijälle, joka onnistuu tuomaan firmaansa uusia ideoita ja rohkeita strategioita. He voivat olla loistavia johtajia ja luoda upeita firmoja.

Oli kyseessä sitten yrittäjä tai intrapreneur, tärkein tekijä heidän tai kenen tahansa muun työntekijän välillä on visio!

Mitkä ovat kolme tärkeintä neuvoasi?

Smith: Minun pitäisi olla viimeinen joka antaa tällaisia neuvoja, koska olen niin vahvasti sitä mieltä, että jokaisen täytyy tehdä “omaa juttuaan”.

Yrittäjille antaisin tällaisia neuvoja:

  1. Löydä jotain, missä olet parempi kuin kukaan muu ja tee sitä. Et voi muuta kuin menestyä.
  2. Jos et yleensä herää aamuisin tarmokkaana ja innostuneena töihin menosta, sinun kannattaa miettiä toista alaa, josta voisit löytää intohimosi.
  3. Rikkaus ei tule itsestään. Se on tulos työnteosta, tiedosta sekä organisoinnista.

Lähde: Forbes

 

Amerikan kulutus edelleen kovassa kasvussa…
Share on
Share on FacebookShare on LinkedInShare on Google+Tweet about this on Twitter