Ei ole mikään salaisuus, että suurelta osin viime vuosisadalla rakennetut tiet, sillat sekä vesi- ja viemäröintijärjestelmät ovat Yhdysvalloissa jo pitkään kaivanneet kunnostusta. Infrastruktuuri on viimekädessä erilaisten palveluiden kokonaisuus, joka mahdollistaa yhteiskunnan toiminnan.

Tuoreessa raportissaan American Society for Civil Engineers (ASCE) onkin muun muassa maininnut, että maassa on 45 000 puutteellisessa kunnossa olevaa siltaa joiden yli tehdään kaikesta huolimatta päivittäin 178 miljoonaa matkaa ja vaikka USA:n kaikkiaan 3,5 miljoonaa kilometriä pitkä vesijohtoverkosto on parantunut viime vuosina, on jossain päin maata silti vesikatkos joka toinen minuutti. Ja nämä ovat vain kaksi esimerkkiä pikaisesti tarvittavista infrastruktuurihankkeista.

Onneksi presidentti Joe Biden on lupaillut tuhansien miljardien investointeja infrastruktuuriin. Osoituksena maan infrastruktuurin kunnostustarpeesta ASCE arvioi raportissaan, että jo luvatun rahoituksen lisäksi rahoitusta tarvittaisiin lisää vielä 2,68 tuhatta miljardia dollaria. Kunnostusta tarvitsisivat muun muassa tiet, vesijohtoverkosto, sadevesiviemärit, voimalinjat, koulut, vesiväylät, satamat, lentokentät, jätehuolto, laiturit, padot sekä tietoliikenneyhteydet. Uudenlaisista rahoitusmalleista olisi siis tuskin haittaa näiden haasteiden selättämisessä.

Tavallisesti julkinen sektori käyttää suurissa infrastruktuuriprojekteissa samanaikaisesti sekä yksityisiä että julkisia rahoitusinstrumentteja. Julkinen rahoitus tulee pääosin veronmaksajien rahoittamista kunnallisista velkakirjoista tai projektista riippuvista tulovirroista kuten lainoista ja avustuksista. Loppu rahoitus tulee yksityiseltä puolelta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä muun muassa tietullien ja muiden käyttömaksujen muodossa. Edellä kuvatuilla tavoilla ei kuitenkaan ole mahdollista saada kokoon tarpeeksi rahaa, jotta Yhdysvalloissa saataisiin jokainen tie kuntoon, kaikki sillat turvallisiksi ja taatusti puhdasta juomavettä kaikille. Koko summan lainaaminen olisi yksinkertaisesti liian kallista ja se olisi myöskin veronmaksajia ajatellen poliittisesti epämieluisaa. Myöskään perinteiset julkisen ja yksityisen sektorin maksut eivät riittäisi kattamaan kuluja.

Ratkaisu on kuitenkin tiedossa. Moderni teknologia avaa mahdollisuuksia löytää uudenlaisia tulovirtoja ja alentaa infrastruktuurihankkeiden kustannuksia. Nämä uudet rahoitusmahdollisuudet eivät myöskään vaadi veronkorotuksia, mikä tekee niiden läpimenon poliittisesti helpommaksi. Älyinfrastruktuuri on tekemässä tuloaan, mutta vanhojen järjestelmien korvaaminen ei tapahdu hetkessä. Kilpajuoksu teiden suunnittelussa, aurinkoenergiassa, vedenjakelussa, jätehuollossa sekä satamien hallinnoinnissa on käynnissä.

Rahoitusdatasta

Erilaisia sensoreita sekä muita dataa kerääviä järjestelmiä löytyy nykyään yhä useammista teistä, silloista, vesijohdoista, viemäreistä, rakennuksista, satamista ja sairaaloista. Urbaani esineiden internet kehittyy jatkuvasti ja sen data tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia lisäarvon luomiseen.

Washington D.C:ssä, Atlantassa ja Buffalossa on jo aloitettu pilottiprojekteja, joissa pyritään uusilla rahoitusinstrumenteilla kestäviin infrastruktuuriratkaisuihin. Nyt on esimerkiksi julkistettu ”ekologisia velkakirjoja” joilla rahoitetaan vihreitä viemäröintijärjestelmiä. Tavanomaisen kiinteän koron sijaan näiden velkakirjojen tuotto on sidottu viemärien käyttöasteeseen. Sensorit mittaavat sadeveden määrää, josta saatavan datan avulla voidaan tehdä säästöjä, joista osa sitten maksetaan sijoittajille. Koska tämänkaltaisten rahoitusinstrumenttien tuotot eivät noudattele markkinoiden kehitystä, on sijoittajien kiinnostus valtava.

Infrastruktuuri ”osakkeiksi”

Samaan tapaan, kuten älypuhelimista kerätyllä datalla voi luoda lisäarvoa, on fyysisestä infrastruktuurista saatavalle datalle syntymässä omat markkinansa, minkä ansiosta julkinen infrastruktuuri näyttää yksityiselle pääomalle yhä houkuttelevammalta sijoituskohteelta. Datasopimuksia voidaan arvopaperistaa kuten asuntolainoja ja uudelleenpakata sekä uudelleenmyydä datamarkkinoilla.

Uudenlaisten tulovirtojen lisäksi data voi myös kohentaa sijoitusten likviditeettiä. Useimmat infrastruktuuri-investoinnit saavat velkakirjan muodon, minkä takia niitä ei ole helppo muuttaa käteiseksi mikä puolestaan vähentää sijoituskohteen houkuttelevuutta. Uusin teknologia taas voi tarjota lähes reaaliaikaista tietoa suorituskyvystä, kunnosta ja käyttöasteesta aivan kuten osakekurssitkin vaihtelevat uuden informaation saapuessa ostajille ja myyjille. Kerättävä data antaa tietoa infrastruktuurin ”osakkeista” mikä taas parantaa sijoitusten likviditeettiä ja mahdollistaa tarkemman hinnanmäärittelyn.

Tämä on hyvä uutinen kaupungeille, piirikunnille ja osavaltioille – eli julkisen omaisuuden omistajille – keskellä vaikeita aikoja. Pandemian alussa jotkin kaupungit ja osavaltiot olivat talousvaikeuksissa, mikä uhkasi lykätä infrastruktuurin kunnostusta vielä kauemmas tulevaisuuteen, pahentaa budjettivajetta entisestään ja lisätä eriarvoisuutta. Liittovaltion elvytystoimet ovat tarjonneet apua näihin ongelmiin, mutta monilla pandemian eniten koettelemista alueista on myös suurin tarve infrastruktuurin kehittämiselle. ”Älyrahoitus” voisi myös tasa-arvoistaa paremmin ja huonommin toimeentulevia alueita.

Joten pelkkien veronkorotusten ja velanoton sijasta voimmekin katsoa sementtiä, terästä ja valokuitukaapeleita, joista muodostuva fyysinen infrastruktuuri antaa valtavia mahdollisuuksia datan luomiseen.

Lähde: Citylab

Share on
Share on FacebookShare on LinkedInShare on Google+Tweet about this on Twitter